Uuden metsänomistajan blogi

​Tunnelmia Metsämessuilta

29.11.2016

metsämessut

Hei pitkästä aikaa! Olen ollut koko syksyn ajan hurjan kiireinen, ja siksi myös tämä postaus tulee pienellä viiveellä. Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin 11.–13. marraskuuta Metsämessut, jotka olivat minulle metsänomistajana aivan uudella tavalla kiinnostavat.

Perjantai oli koululaispäivä, ja messuosastot vilisivät lapsia ja nuoria. Into oli käsin kosketeltavaa. Tokaluokkalaisen esikoistyttöni luokka vieraili messuilla perjantaina, ja ajoitin messukäyntini samaan aikaan heidän vierailunsa kanssa, koska olin saanut vapaapäivän töistä kätevästi järjestymään.

Metsä-Eero oli kertonut minulle UPM:n messuosastosta aiemmin niin kivasti, että halusin nähdä osaston. Kiinnostustani lisäsi vielä se, että tyttäreni on erittäin kiinnostunut partiosta ja hän aloittaa harrastuksen ensi vuonna. UPM:n osastolla oli myös heidän yhteistyökumppanejaan, ja Suomen Partiolaiset olivat paikalla kertomassa omasta toiminnastaan. 


 
Lapset askartelivat innoissaan pörriäisiä kierrätysmateriaaleista, kun tulin osastolle. Isommat koululaiset pelailivat UPM:n ja Partiolaisten yhdessä kehittämää MobiMetsä-peliä, ja osastolla päästiin myös opettelemaan nuotion tekemistä.


 
Tänä vuonna UPM:n osastolla olivat mukana myös ulkoiluvaatevalmistaja Sasta (tekevät tosi laadukkaita erävaatteita!) sekä Suomen FSC® eli Vastuullisen Metsänhoidon Yhdistys. Tänä vuonna UPM:n messuteemana oli vastuullisuus, ja kuuntelin FSC:n pitämää tietoiskua siitä, mitä FSC®-merkki kertoo vastuullisuudesta.  


 
UPM keräsi messukävijöiltä kokemuksia ja muistoja metsästä. Lapset ja aikuiset saivat kirjoittaa ajatuksiaan lapuille, jotka ripustettiin messupuun oksille. Idea oli tosi hauska, ja lueskelin lasten kirjoittamia lappuja jopa hiukan liikuttuneena. Hienoa huomata, että metsällä on oikeasti merkitystä myös meistä pienimmille.

metsämessut 

Messupäivä oli kaiken kaikkiaan erittäin informatiivinen, mukava ja virkistävä. Lähden taatusti ensi vuonna uudestaan ja otan siskonikin mukaan!

Horizontal divider

​​UPM Metsäni – Mainio mobiilisovellus uusille metsänomistajille

18.7.2016Maailmassa ei varmaan enää olekaan sellaista asiaa tai ilmiötä, johon ei löytyisi jotakin mobiilisovellusta. En ole tavallisesti sovellusten suurkuluttaja, mutta nyt törmäsin appiin, jonka halusin silkkaa uteliaisuuttani testata. UPM:n uutiskirjeessä kerrottiin hiljattain UPM Metsäni -sovelluksesta, joka selvittäisi metsäni arvon sekunneissa. Päätin tietysti ladata ilmaisen ohjelman sovelluskaupasta.

Sovellus sisälsikin yllättävän paljon hyödyllistä tietoa. Yksinkertainen alusta oli kätevä ja osasin käyttää sitä intuitiivisesti. Syötin aluksi metsämme kiinteistötunnuksen tyhjään kenttään, ja ruudulle ilmestyi karttakuva Karhuvaaran tonttirajoista. Siinähän se, meidän rakas metsämme! Jos olisin ollut Karhuvaarassa, olisin voinut suunnistaa metsässä kartan avulla.

Näytölle avautui kartan yhteydessä Oma metsäni -niminen osio. Sen Yleiskuva-välilehti kertoi kaikki olennaiset speksit Karhuvaarasta. Sovellus ilmoitti aivan oikein, että metsätilamme on 34 hehtaarin kokoinen. Puuta on yhteensä arviolta 5477m3, josta on noin puolet kuusta, kolmannes mäntyä ja loput koivua. Sovellus tekee näitä arvioita avoimen datan pohjalta. (Avointa dataa on esimerkiksi Maanmittauslaitoksen tai Luonnonvarakeskuksen tuottama julkinen metsävaratieto.)

Vieritin näyttöä alaspäin ja tarkastelin seuraavaksi metsän ikärakenne -kuvaa. Se kertoi metsämme puiden iän ja kasvuvaiheen. Metsässämme on taimikkoa noin kolme prosenttia, kasvatettavaa 73 prosenttia ja uudistettavaa 24 prosenttia. Yhteenveto kuului näin: ”Metsäsi on pääosin kasvatettavaa metsää. Kasvatusvaiheessa oikea-aikaiset harvennukset ovat tärkeitä. Tiedät, että harvennuksen aika on, kun puiden latvukset alkavat olla kiinni toisissaan. (Huom. Nyt alkaa todellakin olla korkea aika!)Liian tiheässä kasvavat puut eivät kasva järeiksi tukeiksi.”

No, totta kai minua kiinnostaa myös metsämme arvo, joten siirryin yläpalkista välilehteen ”Arvo rahassa”. Sain tulokseksi noin 167 000 euroa. Sovellus kertoi sekä taimikoiden arvon (19 200 e) että ainespuun arvon (148 000 e). Toki minulla oli jo tieto siitä, minkä arvoinen metsämme on, mutta halusin testata, kuinka lähellä sovelluksen arvio on metsäasiakasvastaavamme Eeron tekemää arviota. Yllättävän yhdenmukaiset tiedot! Viimeinen ”Toimenpiteet”-välilehti ehdotti harvennushakkuuta, mikä meillä onkin jo suunnitelmissa.

Luulin ensin, että sovelluksen koko sisältö oli tässä, mutta ei suinkaan. Kun tajusin koskettaa vihreän yläpalkin vasenta laitaa, siitä avautui koko sovelluksen päävalikko ja kolme muutakin osiota. Oma metsäni -osion lisäksi valikosta löytyivät Metsäopas, Asiakaspalvelu ja Asetukset.

Metsäopas sisälsi paljon tiivistä yleistietoa, joka auttaa etenkin uutta metsänomistajaa esimerkiksi metsäsuunnitelman tekemisessä, lakiasioissa ja metsänhoidon perusperiaatteissa. Metsäoppaan helppolukuinen ja ymmärrettävä teksti kertoi paljon pienessä tilassa. Siitä iso plussa. Osiosta löytyi myös metsäalan sanasto. Mikä loistava lunttilista meikäläisen kaltaisille kaupunkilaisille, jotka eivät kehtaa kysyä jokaista uutta termiä erikseen!

Asiakaspalvelu-osiossa olisin voinut chatata reaaliajassa UPM Metsän asiantuntijoiden kanssa ja lähettää heille halutessani vaikka kysymyksiä ja kuvia omasta metsästämme, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään kysyttävää. Aion testata sovellusta kompassina, kun lähden ensi kerran Karhuvaaraan. Sekin on nimittäin mahdollista.

Kaiken kaikkiaan sovellus oli minusta monipuolinen, esteettisesti kivan näköinen ja houkutteleva. Se auttaa hahmottamaan selkeästi kaikki oman metsän tärkeimmät tiedot. Parhaiten sovelluksen tietopaketti palvelee niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet melko vastikään metsänomistajiksi: he ovat vaikkapa minun ja Katrin tavoin perineet metsää, eivätkä oikein tiedä, mistä aloittaisivat uuteen asiaan perehtymisen. Monilla ei ole yksinkertaisesti riittävästi aikaa kahlata läpi metsänomistamiseen liittyvää kirjallisuutta, ja heille sovellus on aivan loistava alkupiste, jonka jälkeen omista asioista voi kysyä lisää suoraan asiantuntijoilta. Sovellus ohjaa käyttäjää erilaisten linkkien kautta yhteydenottoihin tai lisätiedon äärelle.

UPM Metsäni -käyttäjän ei muuten tarvitse olla UPM:n asiakas, vaan sovellusta voivat käyttää kaikki metsänomistajat. Suosittelen tutustumaan.

Lataa sovellus Android- tai iOS -laitteellesi

Lue lisää: www.upmmetsani.fi​

Horizontal divider

Vastuulliseksi todettu Karhuvaara

27.6.2016

 

Metsän omistamisessa on se hyvä puoli, että aina löytyy uutta tietoa ja kiinnostavaa pohdittavaa. Muutamissa tyttöjen illoissa olen jo päässyt pätemään metsäverotiedoillani. Ilman Karhuvaaraa olisin tuskin koskaan törmännyt sellaiseen käsitteeseen kuin metsäsertifiointi.

On jotenkin todella hienoa, että metsillä on sertifikaatti, joka todistaa, että niiden hoito on ekologisesti ja taloudellisesti kestävää – unohtamatta ihmisiä, jotka työskentelevät metsätaloudessa tai käyttävät metsiä virkistystarkoituksiin. Tämä on aika oleellinen juttu varsinkin vientikaupassa. Suurin osa Suomen metsätuotteista myydään maihin, joiden kuluttajilla on harvoin mahdollisuus päästä katsomaan Suomen metsien kuntoa. Sertifikaatti on vastuullisuuden tae heille.

Metsä-Eero vinkkasi, ettei olisi pahitteeksi hakea Karhuvaaralle metsäsertifikaattia. Se helpottaisi puukauppoja nyt ja jatkossa. Puuta ostava teollisuus toivoo, ja usein edellyttääkin, että metsä on sertifioitu. Käytännössä sertifikaatin hakeminen tarkoittaa sitä, että solmimme siskoni Katrin kanssa vapaaehtoisesti sopimuksen, jonka perusteella riippumaton osapuoli tulee tarkistamaan eli auditoimaan metsämme ja toteamaan, että se on hoidettu kansallisesti sovittujen kriteereiden mukaisesti.

Sertifikaatti on kuin näkymätön leima metsämme yllä. Se todistaa, että Karhuvaaran hoidossa huomioidaan luonnon monimuotoisuus ja metsän vastuullinen käyttö, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Marjastaminen ja lomamökillä käynti eivät Karhuvaaraa suuresti kuluta, mutta sertifikaatti vahvistaa muillekin, että hoidamme metsäämme asianmukaisesti.

Metsäsertifiointiin on kaksi vaihtoehtoa: FSC® ja PEFC™. Kysyin Eerolta, miten ne eroavat toisistaan. Molemmat ovat kansainvälisiä sertifiointijärjestelmiä ja -järjestöjä, joiden tarkoitus on edistää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää metsätaloutta. Vaatimuksena on, että metsänhoito turvaa metsän monimuotoisuuden, terveyden, kasvun ylläpidon ja virkistyskäytön.

Molempien järjestelmien pääperiaatteet liittyvät siis samoihin teemoihin. Mutta jos eroja haetaan, FSC painottaa hiukan enemmän metsäluontoon liittyviä vaatimuksia, kun taas PEFC:ssä korostuvat työelämään, työnantajavelvoitteisiin ja urakointiketjuihin liittyvät vaatimukset. Lisäksi yksi keskeinen ero on, että FSC-sertifikaatin saaminen edellyttää, että metsänomistaja jättää viisi prosenttia sertifioidusta metsästään luonnontilaan, eikä sille osalle tehdä mitään metsähoidollisia toimenpiteitä. PEFC:llä ei vastaavaa sääntöä ole.

FSC-järjestelmä on maantieteellisesti laajimmalle levinnyt. Sen etu on siinä, että se tunnetaan markkinoilla parhaiten. FSC soveltuu nykymuodossaan parhaiten suurempien metsätilojen omistajille. Meidän 34 hehtaarin metsäyhtymällemme sopii parhaiten PEFC.

​Sekä PEFC- että FSC-järjestelmissä on tarjolla pienmetsänomistajille sopiva ryhmäsertifiointi. Se tarkoittaa sitä, että me voimme sertifioida oman metsämme osana isompaa metsänomistajien ryhmää, jolloin jakaisimme auditoinnin kustannukset koko ryhmän kesken. Tilakohtainen sertifiointi olisi meille kohtuuttoman kallis. Se on järkevää vasta, jos metsää on satoja hehtaareja. PEFC on Suomessa yleisin sertifiointijärjestelmä. Noin 90 prosenttia talouskäytössä olevista metsistä on sertifioitu PEFC:n mukaan.​

Suomen puhtaissa metsissä tuntuu itsestään selvältä, että kaikki on kunnossa ja metsiä hoidetaan kestävästi. Mutta metsäsertifikaattia tarvitaan vastuullisuuden takeena puusta tehtävien tuotteiden raaka-aineena ja vientikaupassa maailmalla. Itsekin ostan mieluummin tuotteita, joille on myönnetty sertifikaatti. Silloin voin luottaa tuotteiden vastuulliseen alkuperään.

Lasteni läksyjä selaillessa huomaan, kuinka opetus metsän kunnioittamisesta lähtee jo koulusta. Vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että Suomen metsät joskus hakattaisiin alas. Mutta muualla sitä ei välttämättä tiedetä, ja senkin kannalta metsäsertifiointi on hyvä asia. Se kertoo ihan kaikille, miten metsänhoito tukee kestävää kehitystä.

Ja tuntuuhan se hyvältä sanoa lapsille, että oma metsämme on vastuulliseksi todistettu.

Lue lisää metsän sertifioinnista​ Metsätiedosta »

Lue UPM Metsän tarjoamista metsäsertifiointipalveluista »​


 

Horizontal divider

​Kun siskokset puukaupoille läksi…

17.6.2016

 

Nyt on ollut jännittävää aikaa. Päätimme siskoni Katrin kanssa, että Karhuvaaran on aika tuottaa jotain. Tai oikeastaan taustalla oli uteliaisuus siitä, minkälainen prosessi puukauppa on ja mitä kaikkea siihen liittyy.

Toisaalta syynä ovat myös Karhuvaarassa ajankohtaiset metsän harvennukset. Metsäsuunnitelmamme kertoo, mitä missäkin päin metsäämme eri metsäkuvioilla suositellaan tehtäväksi. Mitkä alueet pitäisi jo harventaa, missä taas kasvaa järeää tukkipuuta, päätehakkuuksi kelpaavaa, uudistuskypsää metsää. Katrin kanssa pähkäilimme, että voisimme yhdistää puukauppaan sekä harvennushakkuun että jonkinmoisen alan päätehakkuuta.

Itseäni viisaammat kertovat, että harvennushakkuu tarkoittaa hakkuuta, jossa puustoa harventamalla annetaan lisää kasvutilaa jäljelle jäävien puiden latvuksille ja juuristoille. Tämän tarkoituksena on lisätä metsän kasvua ja arvoa. Ajatus tuntui meistä hyvältä. Niin vaarikin oli metsäänsä vaalinut.

Metsä-Eerolta kuulemieni oppien mukaan taimikoita pitää harventaa, kun puusto yltää kolmesta seitsemään metriin. Toki taimikkoa pitää hoitaa jo aikaisemminkin. Kun taimikko on metrin, puolentoista mittaista ja poistettava vesakko parimetristä, tehdään raivaussahalla ns. taimikon varhaishoito. Se antaa mukavasti potkua hyvässä kasvussa oleville puuntaimille. Taimikon harvennuksesta ei kerry myytävää, mutta kuntoa hyvinkin, jos itse puurtaa taimikon kimpussa.

Varsinainen ensimmäinen harvennushakkuu eli ensiharvennus päästään tekemään sitten, kun metsällä on ikää 30–40 vuotta. Ja seuraavan kerran metsää harvennetaan, kun se on kasvanut 50–60 vuotta. Päätehakkuukypsäksi metsä varttuu noin 70 vuodessa, mutta toki tukkipuu järeytyy senkin jälkeen. Kasvu siis jatkuu, mutta hidastuu selvästi.

Sen olen jo ehtinyt oppia, ettei metsätalous ole hätäisen hommaa. Jos istutuksia tekee nyt, saa varrota ensimmäisiä puukauppoja jokusen kymmenen vuotta.

Meidän metsämme on vaarin jäljiltä hyvässä kunnossa. Harvennukset on hoidettu ajallaan, joten myytävääkin kertyy mukavasti.

Metsä-Eeron ja UPM Puukauppa -sivujen mukaan puukaupan teon voi aloittaa kätevästi ottamalla yhteyttä metsäasiakasvastaavaan eli meidän tapauksessamme Eeroon. Tämän jälkeen hän käy tutustumassa metsään yksin tai yhdessä meidän kanssamme, jos haluamme lähteä mukaan. Koska Karhuvaara on Eerolle jo tuttu, niin pääsimme etenemään puukaupoissa ripeästi.

Pian Metsä-Eerolta tipahtikin postia, kun hän oli laatinut ajankohtaiset toimenpide-ehdotukset ja tarjouksen sen perusteella. Ehdotuksessa oli eritelty alueet, joille hakkuut on hyvä tehdä, ja siinä kerrottiin, millaista puuta sieltä saadaan – kuinka paljon tukkia, paljonko kuitupuuta ja mitä puulajeja. Tarjouksessa hinnat olivat selkeästi esillä, ja yhteenvedosta näimme myös, paljonko motteja arvioidaan kertyvän ja paljonko kaupasta sen perusteella on odotettavissa rahaa.

Meidän metsäämme vaari on aikanaan rakentanut hyvät metsätiet, joita pitkin puu saadaan kätevästi ison tien varteen. Toistaiseksi tie on ollut meille tarpeen vain marjareissuilla, nyt siitä on hyötyä puukaupassakin.

Eero oli liittänyt mukaan myös ehdotuksen metsänhoitotöistä. Niitähän ovat esimerkiksi hakkuualueen metsäpohjan ennakkoraivaus sekä hakkuun jälkeen tehtävät uudistusalueen taimien istutukseen liittyvät työt.

Tutkimme kokonaisuutta Katrin kanssa ja totesimme, että voimme hyvin edetä tämän pohjalta tekemään metsänhakkuusopimusta Eeron kanssa. Siinä sitten sovimme tarkasti kaikista hakkuuseen liittyvistä yksityiskohdista ja aikatauluista. Meille selvisi myös pystykaupan koko sisältö. Siinä ostaja eli meidän tapauksessamme UPM huolehtii kaikista hakkuun vaiheista. Kun hakkuut on tehty, mitataan todelliset puumäärät, ja ostaja maksaa lopullisen hinnan meille mittaustuloksen perusteella.

Katrin kanssa sovimme, että minä hoidan kaupanteon Eeron kanssa. Katrilta tarvitsin valtakirjan, sillä olemmehan metsäyhtymä. Nyt tämä yhtymä oli tehnyt ensimmäistä kertaa puulla bisnestä. Ei se ollutkaan ihan mahdottoman vaikeaa, asiantuntija auttoi tässäkin hommassa.

Opimme myös ihan uuden termin: metsäsertifiointi. Lyhyesti kerrottuna se tarkoittaa, että Karhuvaarasta tullut puu on aitoa, laadukasta suomalaista puuta, joka on peräisin kestävästi ja vastuullisesti hoidetuista metsistä. Kirjoitan sertifioinnista lisää myöhemmin, sillä aiheena se on varsin mielenkiintoinen!

Lue lisää puukaupasta ja harventamisesta.

Horizontal divider

​​​Nyt harventamaan!

1.6.2016​



Pienen Karhuvaaramme puut ovat kasvaneet vuosien varrella niin paljon, että nyt on aika kääriä hihat ja alkaa töihin. Metsän alkuperäisen omistajan eli vaarimme poismenosta on jo aikaa, ja kaikki nämä vuodet olemme eläneet siskoni Katrin kanssa uskossa, että kyllä se metsä siellä kasvaa itsekseen. Eihän sille nyt tarvitse mitään tehdä. Kuinka väärässä olimmekaan!

Jos haluamme, että Karhuvaara säilyy hyväkuntoisena, suunnitelmallinen metsänhoito on äärimmäisen tärkeää. Ja tärkein osa tästä hoidosta ovat harvennushakkuut, joissa poistetaan osa puustosta. Näin metsä saa lisää tilaa kasvaa ja niin sanotusti hengittää. Harvennus lisää myös valoa, mikä auttaa säästettäviä puita kasvamaan isoimmiksi ja tukevimmiksi.

Harvennushakkuut keskitetään niille alueille, joilla kasvuvaiheessa olevan puuston elintila on niukimmillaan. Eli puille luodaan uutta kasvutilaa.

Oma metsäasiakasvastaavamme Eero ja muut UPM:n metsäammattilaiset tekivät hakkuusuunnitelman Karhuvaaraan meidän omistajien toiveiden pohjalta. Metsä-Eero siis kuuli ensin minun ja Katrin toiveet metsänhoidon suhteen, ja sen jälkeen he tekivät suunnitelman.

Hakkuusuunnitelmassa käsitellään muun muassa sitä, millaisin hakkuin metsää käsitellään. Harvennushakkuu voidaan toteuttaa joko ylä- tai alaharvennuksena. Mitä ne sitten tarkoittavat? Metsä-Eeron mukaan alaharvennus on yleisin harvennustapa, koska se sopii oikeastaan kaikille metsille. Alaharvennuksessa poistetaan pienempiä ja huonokasvuisempia puita, ja isoimmat puut saavat vallata tilaa rauhassa. Yläharvennuksessa poistetaan noin sata isoa puuta hehtaarilta sekä tarvittava määrä pienempiä puita halutun kasvatustiheyden saavuttamiseksi. Lopputuloksena on tässäkin metsä, jossa puilla on hyvin kasvutilaa.

Yläharvennus antaa harvennushakkuuvaiheessa vähän isommat tulot, mutta samalla uudistushakkuun ajankohta siirtyy 10–15 vuotta edemmäs. Saman uudistushakkuujäreyden saavuttaminen kestää yläharventaen hieman kauemmin. Eero kertoi meille, että näiden hakkuiden ero on käytännössä se, kuinka nopeasti haluamme saada tuottoa metsästämme. Haluammeko isoimmat hakkuutulot myöhemmin vai haluammeko yläharvennuksesta myyntituloja heti? Siinä riittääkin minulla ja Katrilla pohdittavaa!

Harvennushakkuusuunnitelmassa määritellään Eeron mukaan muun muassa hakkuun ulkopuolelle jätettävät kohteet. Eli jos Karhuvaarassa on jokin kohta, jonka haluamme säilyttää juuri siinä kunnossa kuin se on ja säästää sitä hakkuilta, paikka merkitään suunnitelmaan. Näin se osataan ottaa huomioon puunmyyntilaskelmissa ja metsätavoitteita päivitettäessä. Hakkuusuunnitelmaan kirjataan myös meidän toiveemme ja Karhuvaaran erityispiirteet. Toisin sanoen, koska Katrin kanssa meille on tärkeää säilyttää Karhuvaara marjastus- ja virkistymisalueena, Eero on kirjannut senkin suunnitelmaan mukaan.

Suunnitelmassa on myös tärkeää määrittää, missä hakkuupuut säilytetään ennen niiden kuljetusta tehtaalle ja muut puunmyynnin kannalta oleelliset yksityiskohtaiset asiat. Jälleen kerran sain yllättyä siitä, kuinka paljon metsänhoitoon liittyy tietoa. Onneksi sitä on paljon saatavilla. Uuden metsänomistajan oppaasta löytyy selkeää tietoa metsän harventamisesta ja myös metsän hoitamattomuuden seurauksista.

Lataa Uuden metsänomistajan opas »
Lue lisää Harventamisesta Metsätieto-osiossa »

Horizontal divider

​​Kaikki lähtee me​tsäsuunnitelmasta ​​

13.5.2016

Lupasin joskus aiemmin kirjoittaa muutaman sanan metsäsuunnitelmasta. Mitä enemmän metsänomistamiseen olen perehtynyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että taloudellista tuottoa metsästään haluavan on syytä hoitaa metsää suunnitelmallisesti. Se tarkoittaa loogisesti metsäs​uunnitelman tekemistä tai teettämistä ammattilaisella.

Sanakirjamääritelmän mukaan metsäsuunnitelma on metsätilalle tehty metsien hoito- ja käyttösuunnitelma. Tavallisesti suunnitelma tehdään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, ja siihen sisältyy metsäkartta kuviokohtaisine metsätietoineen ja toimenpide-ehdotuksineen. (Kun metsänomistuksessa puhutaan kuvioista, niillä tarkoitetaan puustoltaan tai kasvupaikaltaan yhtenäisiä metsän osia.) Suunnitelma on siis konkreettinen käsikirja minulle ja siskolleni siitä, mitä meidän pitää huomioida seuraavina vuosina.

Sovin metsäsuunnitelman tekemisestä – tai meidän metsätilamme kohdalla päivittämisestä – jo tutuksi tulleen UPM:n metsäasiantuntijamme eli Eeron kanssa. Arvostan sitä, että saan selkeät etenemisohjeet luotettavalta ihmiseltä, joka tuntee tavoitteeni ja metsäni. Niillä ohjeilla miehenikin pääsee metsään tekemään tuottavaa työtä.

Tutustuin näihin aikoihin myös Metsäkeskuksen metsään.fi -aineistoon, koska halusin hivenen syvällisempää tietoa metsästämme. Sellaista, joka huomioisi meidän omat tavoitteemme.

Jo ennen kuin Metsä-Eero suuntasi metsäämme, hän halusi tietysti tietää, mitä tavoitteemme ovat. Siinä olikin mietittävää. Karhuvaara on 34 hehtaarin kokoinen alue kesämökkimme tuntumassa, ja sekä minulle että Katrille on tärkeää päästä marjastamaan mökkireissuillamme. Toivoimme metsältä myös pientä tuottoa palkkojemme päälle, joten halusimme kokeilla puukauppaa. Eero kuunteli toiveitamme ja uudisti niiden pohjalta metsäsuunnitelman.

Kahden hengen metsäyhtymämme sai ihka oman Metsäsuunnitelmakansion. Se sisältää paljon Karhuvaaraa koskevia taulukoita, karttoja, ilmakuvan, yhteenvetosivuja ja kehitysennusteita. Metsä-Eero oli tehnyt kaikille eri kuvioille omat hoito- ja toimenpide-ehdotuksensa. Suunnitelmassa olivat esimerkiksi tulevan kymmenvuotiskauden hakkuumäärät ja hakkuista saatavat tulot. Karttasivuille oli merkitty punaisin rinkuloin ne alueet, jotka haluamme pitää Katrin kanssa koskemattomana luontona.

Metsäsuunnitelmaan kirjattiin tietoa myös myrskytuhojen varalta. Se olikin taas sellainen metsänhoidon osa-alue, jota en ollut tullut ajatelleeksi lainkaan. Eihän kaupunkilaiselle tule mieleenkään, että tavallisilla syysmyrskyillä voisi olla jotain vaikutusta meidän pikku Karhuvaaraamme. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että keskityn siihen tuonnempana vielä tarkemmin.

Mukavaa oli myös se, että metsäsuunnitelman ohessa saimme Katrin kanssa käyttöömme sähköisen palvelun, MetsäSopin. Se on ajan tasalla oleva palvelu, jonka kautta pääsemme seuraamaan metsämme kehitystä kätevästi verkosta. Jos päätämme ostaa UPM:ltä palveluja ja teettää toimenpiteitä, tiedot niistä päivittyvät metsäsuunnitelmaan, eikä meidän tarvitse muistaa merkitä asioita ylös itse. MetsäSopilla voimme ylläpitää kuluvan vuoden metsäveromuistiinpanoja, tehdä metsäveroilmoituksen sähköisesti ja lähettää sen suoraan verottajalle. Tähän Eero on luvannut antaa opastusta, sitten kun asia on ajankohtaista. Metsäsuunnitelmasta aiheutuvat kustannukset voi muuten vähentää metsäverotuksessa.

Karhuvaaran asioita hoitaessani muistan usein vaarin kovan työmoraalin. Sekä minä että siskoni koemme vaaria kohtaan syvää kiitollisuutta siitä, että hän jätti meille jotain niin arvokasta kuin oman metsän. Nyt enää täytyy pitää Karhuvaara siinä kunnossa, ettei vaari pyörisi haudassaan, jos näkisi kaiken!

Kun luin Uuden metsänomistajan opasta ensimmäisiä kertoja, minua kieltämättä hiukan hävetti se, etten nelikymppisenä espoolaisena cityhiirenä tiennyt metsänhoidosta juuri mitään. Metsä-Eero kuitenkin vapautti minut häpeästä. Hänen mukaansa hyvin moni metsää perinyt kaupunkilainen on aivan samassa tilanteessa kuin minä ja Katri. Jostainhan sitä on tietysti aloitettava, ja kuluneen vuoden aikana on opittu jo paljon.

Miten metsäsuunnitelma tehdään? Lue lisää »​

Tutustu UPM:n metsäsuunnittelijaasiantuntija Jukka-Pekka Pitkäniemen blogiin "Kannattaisiko hankkia metsäsuunnitelma?" ​»​



 
Horizontal divider

​Metsästä elämyksiä

5.4.2016

 

Lapset olivat koulussa käsitelleet keväistä metsää. Millainen se on, ja mitä otuksia liikkuu maan alla ja päällä. He kiinnostuivat niin kovasti aiheesta, että mummon oli pakko lähteä viemään heitä Karhuvaaraan. Kun kuuntelin innostuneita tarinoita, pieni vaellusreissu metsäplänttimme rauhaan alkoi houkutella minuakin.

Sopiva hetki koitti, kun lapset viettivät viikonloppua mummolassa ja mies oli työreissulla. Pakkasin eväät ja mummon kutomat villasukat reppuun. Olen ollut pikkuisen arka metsässä kulkija. Menisin yksin metsään mieluiten niin, että maassa on vielä lunta ja omia jälkiä pitkin on helppo palata takaisin. Nyt kevät alkaa olla Etelä-Suomessa jo pitkällä, ja lumet sulavat vauhdilla metsistäkin. Onneksi olen tutustunut omaan metsääni jo sen verran hyvin, että tunnen maamerkit ja osaan niitä lukemalla kulkea maastossa. Hienoa on, kun ei tarvitse turvautua puhelimen karttapaikannukseen.

Karhuvaaraan päästyäni vedin jalkaani villasukat ja pitkävartiset saappaat ja suuntasin tutulle polulle. Lunta oli enää vähän. Linnut lauloivat, ja metsässä erottui ihania tuoksuja: lumen alta paljastunutta maata, auringossa lämmennyttä kaarnaa. Sulamisvesiä lorisi purossa. Metsässä oli ollut muitakin kulkijoita. Nahistuneella, varjoisella hankipläntillä tunnistin jäniksen jäljet: kaksi käpälää peräkkäin, kaksi rinnakkain. Kuljin hiljakseen ja tiirailin myös oksistoon. En ollut varma lintujen laulusta, vaikka monen nuotti kuulosti tutulta. Päätin tarkistaa yleisimpiä lajeja kotona netistä. Harmitti, kun en ottanut mitään lintuopaskirjaa mukaan. Ensi kerralla sitten... Kun pääsin läheisen pellon laitaan, näky oli vaikuttava: kymmeniä joutsenia ruokaili ja päästeli aukealla kilpaa trumpetinsoitolta kuulostavia ääniä.

Parasta tällaisella pikkureissulla on evästauko. Niinpä sopivan polun mutkan ja maiseman tullessa vastaan istahdin reppujakkaralle ja kaivoin esille eväsleivän. Avasin vanhanaikaisesti voipaperiin käärityn sämpylän esille ja katselin lähellä olevaa riistatiheikköä. Se on jätetty siihen edellisessä hakkuussa metsäsuunnitelman mukaan. Tehty hakkuu erottui kevätmaisemassa aurinkoisena kohtana, jota takana oleva vanha metsä kauniisti reunusti. Mutustelin eväitäni kaikessa rauhassa. Mietiskelin, että jos olisin nyt ihan hiljaa ja liikkumatta, näkisin jonkun otuksen ilmestyvän tiheiköstä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Tikka rummutti jossain lähistöllä. Silläkin oli selvästi kevättä rinnassa.

Kun Karhuvaaran asukkaat eivät halunneet esittäytyä, jatkoin matkaani. Otin pokkarilla muutamia kuvia muistoksi aurinkoisesta reissusta. Kaupungissa oli pölyistä, mutta metsässä oli varsin hyvä hengittää. Mättäitä katsellessani mietin, että sieltä olisi hyvä marjojen ponnistaa esille kesän tullen. Kesällä kuvassa hehkuisivat vihreän sävyt.

Huomasin miettiväni, kuinka onnekkaita me Suomessa olemme, kun jokamiehen oikeudella pääsemme metsiin kuljeskelemaan. Kaikkialla se ei ole itsestäänselvyys. Suomi on siitä harvinainen maa, että jokainen suomalainen pääsee metsään näkemään, mitä töitä siellä tehdään ja mitä milloinkin tapahtuu. Ja että melkein jokainen tuntee jonkun, joka omistaa metsää. Hassua olla nyt jollekin se joku, joka on metsänomistaja!

Kesällä pitää tulla mustikkaan. Ja lapset voisivat kerätä käpyjä askarteluun. Jonakin ensi syksyn viikonloppuna voitaisiin tulla porukalla etsimään hyviä sienipaikkoja.

Paluumatkalla huomasin, että ajomatka kodin ja Karhuvaaran välillä tuntui lyhentyneen. Metsäretkelle on mukava mennä, sillä perillä odottaa aina joku kiva elämys. Hymyilytti, kun huomasin, miten monenlaista iloa ja tekemistä vaari meille metsään jätti.​​

Lue lisää jokamiehenoikeuksista- ja velvollisuuksista»
Tutustu luonnon huomiointiin metsänhoitotöiden yhteydessä»​​​​​

Horizontal divider

​Ihanan kauhea metsäveroilmoitus

20.1.2016


 
Huomasin kalenteristani yhden tietyn päivämäärän lähestyvän hälyttävästi. Pienen metsäyhtymämme metsäveroilmoituksen jättöpäivä on ihan pian. Tavallisena palkansaajana olen vaivannut päätäni veroasioilla korkeintaan vilkaisemalla läpi verotietoni kerran vuodessa. Nyt minun ja siskoni Katrin pitää jättää helmikuun 29. päivään mennessä metsäveroilmoitus metsäplänttimme tapahtumista. Sanomattakin on selvää, että tämä on asia, jota ei voi lykätä, vaikka kovasti haluaisikin.

Soitin Metsä-Eerolle purkaakseni ahdistustani ja kysyäkseni neuvoa. Metsäasiantuntijana hän tietysti lohdutti minua, että kyseessä on suhteellisen yksinkertainen asia ja apua on saatavilla - tähänkin asiaan. Ihan ensimmäisenä hän kehotti minua ja Katria käymään UPM:n Uuden metsänomistajan talousillassa, jossa käsitellään metsän tuottavuuden lisäksi myös veroasioita. Iltoja on kuulemma eri puolilla Suomea aina helmikuun puoleen väliin asti. Mehän siskoni kanssa varasimme kalentereihimme sen heti ensimmäisen meille sopivan illan.

Eeron kertoman mukaan Uuden metsänomistajan talousillassa paitsi neuvotaan veroasioissa, myös annetaan vinkkejä siihen, miten metsänsä tuottoon voi vaikuttaa ratkaisevasti. Näen illan myös vahvana mahdollisuutena päästä nykäisemään asiantuntijoita hihasta ja saada yksilöllisiä neuvoja oman metsäni hoitamiseen. Se on hyvä, sillä välillä tuntuu vaikealta soveltaa erilaisia säädöksiä koskemaan omaa tilannetta.

Metsä-Eero muistutti myös, että metsäveroilmoituksen teon voi siirtää UPM:n metsäveropalvelun tehtäväksi. Silloin meidän ei tarvitse kuin lähettää palveluun metsäyhtymämme tulo- ja menotositteet, kuten kuitin siitä ostetusta moottorisahasta, ja sieltä ammattilaiset hoitavat loput. Aika kätevää!

Tosin koska pieni Karhuvaaramme ei ole tuottanut minulle ja Katrille vielä mitään tuloja, ei metsäveroilmoitusta tarvitsisi tehdä. Metsä-Eero suositteli kuitenkin sen tekemistä, koska verottaja huomioi metsästä aiheutuneet menot verotuksessa. Hän suositteli myös, että tästä lähin kirjaamme vuoden aikana kaikki kulut, jotta metsäveroilmoituksen teko seuraavana vuonna helpottuisi. Samoin kaikki alkuperäiset tositteet tulee säilyttää. Ostinkin heti tätä varten sitten oman muistiinpanovihon sekä kansion, jonne kerään kaikki aiheeseen liittyvät liput ja laput. Ja koska Katrin kanssa päätimme ilmoittautua metsämme osalta ALV-verovelvollisiksi, meidän täytyy täyttää myös kausiveroilmoitus.

Jos päätämme Katrin kanssa tehdä metsäveroilmoituksen kuitenkin itse, voimme onneksi lähettää kaiken verottajalle suoraan sähköisesti. Koska meillä on olemassa verkkometsäsuunnitelma, voimme hyödyntää UPM:n sähköistä metsävero-ohjelmaa. Ohjelman avulla voimme tehdä metsäveromuistiinpanot sekä kirjaukset ja lähettää kaiken suoraan eteenpäin tai tulostaa. Se on kenties järkevämpää niin, kuin säilöä muistiinpanoja pelkästään paperilla. Katri nimittäin huomautti minulle, että näitä muistiinpanoja on säilytettävä verottajaa varten kuusi seuraavaa vuotta. Muistiinpanoja ja tositteita ei lähetetä verottajalle, mutta veroviranomaiset saattavat jossain välissä kaivata niitä tarkistettavaksi.

Niin paljon muistettavaa ja huomioitavaa. Katrin kanssa lohdutimme toisiamme, että ensimmäinen kerta on aina se vaikein ja kohta tämäkin metsänhoidollinen asia helpottuu, kun asiat rutinoituvat. Metsäveroilmoituksen tekeminen on nimittäin joka vuosi samanlainen prosessi ja kun kaikki tarpeellinen on valmiiksi kasassa ja todistetusti hallussa, niin loppu on vain raportointia. Se tietty tarkoittaa sitä, että metsänhoitoon liittyvillä ostoksilla kassalla muistetaan pyytää kuitti ja talletetaan se jonnekin muualle kuin lompakkoon. Mistä tulikin mieleen, että mihinkäs minä laitoin sen moottorisahan kuitin…

Lue lisää metsäveroasioiden hoitamisesta»

Horizontal divider

”Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset”

22.12.2015

 


Joulumieli on levinnyt jo koko perheeseen (hyvässä ja pahassa). Viimeistään jouluinen fiilis syntyi, kun lähdimme hakemaan siskon kanssa ihka ensimmäisiä joulukuusia omasta metsästä. Autossa soivat joululaulut, eivätkä lapset malttaneet pitää näppejään erosta mökille tarkoitetuista eväistä. Rusinat, mantelit ja piparit olivat kuulemma liian houkuttelevia.

Muistelimme siskon kanssa, että joskus lapsena haettiin kuusi papan mailta. Tuntui mukavalta siirtää perinnettä eteenpäin. Häpeäkseni täytyy myöntää, että tulin nyt vasta toden teolla tajunneeksi, että kuusen hakuun todellakin tarvitaan maanomistajan lupa eikä kyseessä ole jokamiehen oikeus. Nyt kun olen tutustunut metsän omistamisen yksityiskohtiin, en yhtään ihmettele, että niitä pieniä ja somia kuusia halutaan hallita lupien avulla. Onhan se ikävää, jos varas vie tukkipuuksi tarkoitettua kasvustoa. Se on vähän sama kuin toisen lompakolla kävisi. Sitä en nostalgiassani ihmettele yhtään, että aito kuusi on edelleen suosiossa. Omista metsistä kuulemma hankitaan joka vuosi noin 300 000 kuusta. Siinä on paljon polttopuuta joulun jälkeen!

Lapsilla oli hauskaa, kun metsästimme sitä juuri oikeaa joulukuusta tontilta. Jokaisella oli tiukka mielipide siitä, millainen kuusen kuuluisi olla. Pitkä ja kapea. Lyhyt ja tuuhea. Pitkä ja tuuhea. Vahvat oksat. Tasainen. Siinä yritettiin sitten löytää kompromissia, missä olisi jokaista miellyttävää piirrettä. Kuusia piti myös katsella ”sillä silmällä”, että emme vain veisi mitään hyvää myytäväksi tarkoitettua puuta mennessämme. Joulupuuksi onneksi kelpaa mainiosti sellainenkin kuusi, josta ei isona tule kunnon tukkipuuta. Joulukuusessa ei pieni mutka haittaa ja tiuha kasvusto on vain plussaa. Aivan upeaksi löydöksi osoittautui tiheässä kasvava viiden kuusen rypäs, josta huoletta sahasimme yhden kuusen joulupuuksemme.

Mökissä viritimme takkaan pienet tulet, jotta saatiin kahvit tehtyä ja makkaraa paistettua. Sisko kaiveli mummon vanhaa kirjahyllyä ja löysi pienen laatikollisen vanhoja valokuvia. Yhdessä kuvassa minä ja siskoni poseerasimme sen vuoden joulukuusiehdokkaan kanssa suut leveässä virneessä. Päätimme lavastaa kuvan uudestaan, joten pihalle vain kuusen viereen kuvattavaksi. Ajattelimme teettää kuvista taulun, joka laitetaan mökin seinään. Ovatpahan Karhuvaaran omistajat aina paikalla vahtimassa tiluksiaan.

Kotona oli kaivettava joulukuusen hoito-ohjeet esille, kun niitä ei koskaan tahdo muistaa. Kuusen on annettava sulaa rauhassa viileässä tilassa tai vaikka kylpyhuoneessa, missä sitä voi suihkutella viileällä vedellä. Jalkaan on katkaistava uusi imupinta ja vettä on annettava runsaasti. Koristeluun kannattaa ottaa mukaan koko perhe – näin tehdään perinteisesti meilläkin, vaikka mielipiteet sopivista koristeista eroavat melkoisesti toisistaan. Ja siksi se meidän kuusikaan ei ihan näytä sisustuslehden sivuilla komeilevien veroiselta.

Olipa kuusi millainen tahansa, sen ääressä on hyvä levätä jouluhössötyksen lomassa. Se on palanen suomalaista luontoa ja tuo metsän vihreät terveiset ja kesämuistot talven pimeisiin iltoihin.

Hyvää ja tunnelmallista joulua kaikille!

Horizontal divider

Terveisiä uuden metsänomistajan illasta

1.12.2015

 

Onneksemme minä ja siskoni emme ole Suomen ensimmäisiä – emmekä viimeisiäkään – uusia metsänomistajia. Kaltaisiamme urbaaneja etämetsänomistajia on kuulemma vuosi vuodelta enemmän ja siksi lukuisiin kysymyksiimme osataan jo varautua ennakolta. Metsä-Eerokin ehti jo ensimmäisellä tapaamiskerrallamme vinkata minulle UPM:n järjestämästä uuden metsäomistajan illasta.

Päätimme lähteä metsäiltaan yhdessä Katrin kanssa, siskoni kun sattui olemaan maisemissa juuri oikeaan aikaan. Vaikka mielelläni toimin tietolähteenä maailmaa kiertävälle siskolleni, on mukavaa, että hänkin saa ensikäden ammattilaistietoa metsäasioista.

Ja tulihan sitä uutta tietoa toki minullekin taas. Tyypillisen metsänomistajan profiili oli esimerkiksi ihan erilainen kuin kuvittelin. Siskoni puolestaan havahtui nyt oikeasti metsänhoidon vaikutuksiin paitsi taloudellisesta, myös ympäristönäkökulmasta. Biopolttoaineen valmistaminen suomalaisesta mäntymetsästä alkoi tuntua jo scifi-kertomukselta, mutta pakkohan se oli uskoa, kun se kerran on jo nykypäivää! Peruskertaus metsänomistajan tärkeistä tehtävistä oli sekin tarpeen, vaikka totesin helpottuneena, että Metsä-Eero on saattanut minut kyllä hyvin velvollisuuksieni tasalle.

Muiden uusien metsänomistajien tapaaminen oli vähän jännittävää. Onneksi meitä oli kaikenlaisia ja ‑ikäisiä ihmisiä. Meitä yhdistää metsä. Jollakulla sitä saattaa olla paljon ja jollain toisella vähän. Jonkun metsä on nyt tuottavaa tukkimetsää, jonkun toisen ehkä vasta hoitokaarensa alussa tai huonolle hoidolle jäänyttä, vesakon vaivaamaa taimikkoa. Mutta perusperiaatteet ovat kaikille samat. Se oli jotenkin hauska asia tajuta.

Vilkaisimme Katrin kanssa myös listaa muista, uusille metsänomistajille tarkoitetuista iltamista. Molempia hieman nauratti Polvelta toiselle –metsäilta. Sinne meidän olisi pitänyt papan kanssa aikoinaan osallistua! Mietin, pitäisikö siellä kuitenkin käydä kuulemassa, mitä asioita metsänomistamisessa on hyvä ottaa huomioon jälkikasvun etua ajatellen.

Uuden omistajan metsäillassa sivuttiin monessa kohtaa metsäsuunnitelmaa. Siskoani alkoi jännittää, että osaammeko tehdä sellaisen. Lohdutin, että meillä on jo Eeron kanssa sovittu tapaaminen, missä suunnitelman päivitys olisi tarkoitus käynnistää. Kerron siitä tarkemmin tuonnempana täällä blogissani.

Lue lisää metsäsuunnitelmasta.

Horizontal divider

​Elämäni metsäyhtymänä

8.11.2015


Tapaaminen Uuden metsänomistajan palvelun asiantuntijan eli Metsä-Eeron kanssa todella muutti elämäni. Kun tähän asti olen ollut ”vain” äiti, vaimo, tytär, sisko, työntekijä, esimies, ystävä ja naapuri, nyt siskoni ja minä olemme metsäyhtymän osakkaita. Lämmitimme Katrin kanssa saunan ja kilistimme tälle uudelle identiteetille. Koitin lauteilla muistaa mahdollisimman paljon virallisia asioita, joita luennoin Katrille pätevänä. Näin ainakin itse kuvittelen.
 
Metsää ei siis vain omisteta, sitä omistetaan jossain muodossa. Omistuksen muoto vaikuttaa ensisijaisesti verotukseen ja päätöksentekoon. Minun ja siskoni Katrin metsäomistajuus tulkitaan metsäyhtymäksi. Omistamme metsän puoliksi ja yhdessä myös teemme metsäämme koskevat päätökset hoidosta ja hakkuista. Jo lyhyenkin metsähistoriamme aikana on kirkastunut se, miten hauskaa ja mielenkiintoista on suunnitella metsän hyvää hoitoa ja nauttia sen monista antimista. Töihinkin sinne pääsee, jos intoa ja taitoa riittää. Kuten Metsä-Eeron kanssa totesimme, metsäyhtymämme on selkeästi monipuolisessa käytössä.
 
Verotuksellisestikin metsäyhtymä on monipuolinen. Me osakkaat eli minä ja Katri teemme metsäyhtymästämme metsäveroilmoituksen. Verotuksessa vähennyskelpoisia ovat sellaiset koneet, joita käytämme metsätaloudessa. Esimerkiksi raivaussahasta vähennyksen voi tehdä. Myös matkakustannuksia kodin ja oman metsän väliltä voi vähentää, jos reissu on tehty metsään liittyen, vaikkapa silloin kun menemme raivaamaan taimikkoa.

Yhtymän tulos (oli se plus- tai miinusmerkkistä) jakautuu kuitenkin henkilökohtaisesti verotettavaksi pääomatuloksi omistusosuuden mukaisessa suhteessa. Verottaja siis tarkastelee yhtymää vain laskentayksikkönä. Viranomaisten silmissä olemme Katrin kanssa omistamamme metsäyhtiön osakkaita. Metsästä mahdollisesti saamamme tulo lasketaan meille pääomatuloksi ja verotetaan henkilökohtaisessa verotuksessamme pääomatulona.

Niin kuin yrityksessä, metsänomistajan on pidettävä kirjaa metsänsä tuloista ja menoista. Yhtymän pitää rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi, jos myymme puuta yli 8500 euron arvosta vuodessa. Huomasimme, että ALV-velvolliseksi kannattaa ilmoittautua vapaaehtoisesti pienemmälläkin määrällä, sillä silloin saamme tehdä ALV-vähennykset yhtymän toimintaan hankituista tavaroista. ALV:n saa pois vaikkapa metsurin suojavarusteista, jotka toki kannattaa hankkia muutenkin kuin verovähennyksen vuoksi.
Arvonlisäveroilmoitus annetaan yhtymän nimissä kerran vuodessa.

Olimme saunomisesta ja kaikesta byrokratiasta voipuneita. Onnellista metsän omistamisessa on se, että päätökset voi tehdä yön yli nukuttuaan. Metsä kasvaa, tieto ja kokemus karttuvat.

Pian kerron siitä, miltä metsä näyttää asiantuntijan kanssa katsottuna. Se vähän jännittää, mitä jos lapsuuteni vehreät muistot osoittautuvatkin ammattilaisen silmin epätoivoiseksi ryteiköksi. Vaikka voihan se toisaalta olla vihreä kultakaivoskin.

Lue lisää Metsävero- ja vakuutusasioiden hoitamisesta.

 

Horizontal divider

​Metsän omistamisen alkumetreillä

22.10.2015

 

Metsänomistajan elämä on aika lailla samanlaista kuin elämä ilman metsääkin. Arkea lasten, työn, lasten harrastusten ja kodinhoidon välillä sumplien. Tähän yhtälöön pitää nyt sitten lykätä metsänhoitoon tarvittavat toiminnot. Siskoni Katri matkustaa työnsä vuoksi paljon ja siksi metsäasiat taitavat olla enemmän minun päänsärkyni. Päätin aloittaa soittamalla UPM:n Uuden metsänomistajan -palvelun neuvontanumeroon ja kysyä, paljonko vuorokaudesta tälle metsälle pitäisi varata. No, tosiasiassa kysyin, voisiko joku auttaa.

Sain varattua tapaamisajan metsäasiantuntijan kanssa ja kehotuksen ottaa mukaan mahdolliset dokumenttini metsätilasta. Kiinteistötunnuksen löysin ja metsäsuunnitelman, joka oli päivätty aikaan, jolloin lukioikäisenä keskityin pontevasti vahvistamaan kaupunkilaista identiteettiäni. Olimme jossain vaiheessa Katrin kanssa tutkailleet suunnitelmaa ja huomanneet, että tila oli nimetty Karhuvaaraksi. Naurattihan se, kun yhtäkkiä tajusimme, miksi partaista ja jykevärakenteista pappaa oli kylillä kutsuttu Karhuvaariksi. Vaikka mistä sitä tiesi, kumpi oli syy ja kumpi seuraus. Metsäsuunnitelman merkinnät eivät auenneet minulle juurikaan, mutta sen verran ymmärsin, että parikymmentä vuotta sitten päivitetty metsäsuunnitelma on syytä laittaa ajan tasalle. 

Asiantuntijoissa on kaksi ääripäätä, joita molempia vähän pelkään. Toinen on asialleen niin omistautunut ihminen, että elää vain ja ainoastaan asiantuntijuutensa kohteen ympärillä. Toinen puolestaan on henkilönä niin asiantuntija, että kohde voisi olla mikä tahansa, mutta asiantuntijuus säilyy. UPM:n metsäasiantuntija Eero ei edustanut onneksi kumpaakaan ääripäätä, vaan tarjosi kahvia ja aloitti kyselemällä suhteellisen helppoja kysymyksiä metsästäni.

Yksi vaikeimmista kysymyksistä oli se, millaisia toiveita minulla ja sisarellani on metsämme suhteen. En ollut edes ajatellut, että minulla voisi olla erityisiä toiveita, tiesin vain, että jotain metsälle kuuluu tehdä, kun on suvussa aina ennenkin tehty. Eero kertoi, että metsänomistajilla voi olla hyvinkin erilaisia tavoitteita, joista usein osa liittyy metsän arvon säilyttämiseen tai kasvattamiseen, mutta osa on henkilökohtaisiin mielenkiinnon kohteisiin liittyviä tavoitteita. Siinä ajatuksia vaihtaessamme päädyimme siihen, että minulla on monipuoliset tavoitteet metsänomistuksessa. Haluan käydä marjastamassa mökkireissuillamme ja haluan että metsä aikanaan voi siirtyä eteenpäin lapsilleni. Rahallinen lisätulo olisi toisinaan tervetullutta oman palkkani päälle. Iloista oli myös tajuta, ettei minun tarvitse tehdä valintaa luontoarvojen ja tuottavuuden painottamisen välillä, vaan voin valita molemmat.
 
Eero esitteli UPM uuden metsänomistajan -palvelun sisältöjä tarkemmin ja aloin jo hiukan hahmottaa millä tarkkuudella ja millaisella aikajaksolla metsänhoitoa suunnitellaan sekä millaisia toimenpiteitä metsänhoito käytännössä tarkoittaa.

Sovimme metsäkäynnin Eeron kanssa seuraavan viikon perjantaille – hauskaa päästä katsomaan omaa metsää asiantuntijan kanssa. Samalla vähän jännittää, onko itsellä ollut aivan vääränlainen kuva tuosta papan vaalimasta metsätilasta.

Tästä riittää vähintään yhdeksi saunaillaksi puhuttavaa siskoni kanssa. Eero nimittäin painotti sitä, että jos omistamme metsää yhtymänä siskoni kanssa, on erinäisiä käytännön asioita, jotka pitää sopia sekä varmistaa, että omistajilla on yhteneväinen näkemys metsän omistamisen tavoitteista.

Laitoin siskolleni viestin jo kotimatkalla ja kutsuin hänet saunomaan viikonloppuna. Poikkesin ostamaan vielä kasvonaamiotkin meille iltaa varten. ”Raaka-aineet suomalaisesta luonnosta”. Sehän sopii teemaan.

Kerron seuraavassa postauksessani siitä, millaista byrokratiaa metsänomistaminen yhtymänä vaatii. Ja toivottavasti siitä, kuinka suomalaisesta luonnosta kerätyt raaka-aineet pyyhkäisevät väsymyksen merkit iholta kertanaamiolla. 

Horizontal divider

Syksyn harrastepohdintaa: pannunalusia ja metsänhoitoa

12.10.2015

 

Jokunen vuosi sitten näin ensimmäistä kertaa nimeni mainittuna metsänomistajana. Isäni isä, pappa, jätti metsätilansa minulle ja siskolleni perinnöksi. Ensimmäinen spontaani tunne oli vähän pelonsekainen ihmetys, myönnettäköön. Papan perunkirjoitusta varten myös metsätilan arvo oli arvioitu ja sen perusteella olimme perintöveronkin maksaneet. Mutta ne olivat numeroita paperissa, metsätilamme kohtaloa emme vielä oikein osanneet punnita – kaiken yllä leijuivat osaamattomuuden tunne ja papan ikävä. Toisaalta ajattelin, että kyllähän se metsä siellä kasvaa, kun on kasvanut tähänkin asti.

Olisi hienoa sanoa, että kipinä metsäasioihin syntyi ylevästä ekologisesta herätyksestä tai siitä, että halusin elämääni juurevaa, maanläheistä sisältöä. Totuus on kuitenkin arkisempi. Siskoni soitti jokin aika sitten ja kertoi, että oli työpaikallaan saanut erityistä huomiota metsätiloja sijoitusmielessä hankkivalta henkilöltä. Myynti-innostuksen laannuttua päätimme miettiä asiaa tovin.

Punaviinipullon ja Googlen äärellä kävimme läpi faktat ja totesimme, että kenties papan vaalimasta metsästä voisi saada irti enemmänkin kuin kertaluontoisen korvauksen. Olemme molemmat siskoni kanssa työssäkäyviä, kuukausittaista ansiota saavia ihmisiä, nautimme luontopoluilla liikkumisesta, ja tykkäämme ajatella asioita pidemmälle kuin huomiseen. Pikavoittoa enemmän meitä kiehtoo sijoitus, jonka arvoon voi itse vaikuttaa, josta voi tulla vaikka yhteinen harrastus ja joka tuo jatkuvuutta elämään. Kenties se oli papankin tarkoitus? Pappa taisi luottaa siihenkin, että osaamme siskoni kanssa järjestää asiat sovussa.

Mutta. Olemme siskoni kanssa lapsuuden mummolahetkiä ja aikuisiän luonnonpuistoretkiä lukuunottamatta urbaaneja ihmisiä. Mitä metsälle pitää tehdä, jotta se elää ja säilyy komeana ja mahdollisesti tuottaakin joskus jotain? Minkä arvoinen tuo metsäläntti oikeasti on? Pitääkö tässä ostaa moottorisaha ja mönkijä? Alkaa kirjoittaa myyntimainoksia puunostajille? Ketkä sitä puuta edes ostaa ja millaista puuta? Kuka metsää kaataa, jos siihen päädymme? Saako sieltä omasta metsästä ottaa puuta ihan muuten vain? Edes joulukuusen? Minkälainen kokopäivätyö metsän ylläpitäminen oikein on? Keneltä tästä kaikesta oikein kehtaa edes kysyä?

Siskoni ajatteli aloittaa puisten pannunalusten veistelyn, jos ei muuta järkevää keksitä omistuksellamme tehdä (jos se siis on luvallista touhua). Löysin myöhemmin netistä UPM Uuden metsänomistajan -palvelun, johon ajattelin ottaa yhteyttä. Kai siellä on aiemminkin tavattu ihan ummikkotason metsänomistajia. Meitä taitaa olla enemmän kuin osasin arvata.

Kirjoitan ensi viikolla siitä, minkälaisen vastaanoton yhteydenottoni saa. Ja montako kertaa joudun nolona toteamaan, etten tiedä edes perusasioita omistamastani metsästä.

Avainsanat: uusi metsänomistaja, metsänomistaminen, metsän arvo, puunostaja, metsätila, perintö

Horizontal divider

​​​​​​​​​​​_​​​​​​​​​​

Olen Henna, perheenäiti ja etämetsänomistaja Espoosta. Perin siskoni Katrin kanssa isoisältämme muutama vuosi sitten metsätilan, ja metsänhoito ja -omistus ovat minulle ihan uusi maailma. Lapsuusmuistot, marjanpoimintareissut pari kertaa syksyssä ja metsälenkit merkatuilla lähipoluilla edustavat kosketustani suomalaiseen metsään. Vakituinen kokopäivätyö ruokakaupan myymäläpäällikkönä, perhe-elämä ja metsän omistaminen ja hoitaminen tuntuvat yhtälöltä, joka ei voi toimia. Vai toimisiko sittenkin? Tämän blogin tarkoituksena on käsitellä niitä lukuisia kysymyksiä, joihin ummikkometsänomistaja törmää. Sekä kertoa elämyksistä, joita suomalainen metsä parhaimmillaan tuottaa.

Vaikka olen oikeasti mielikuvituksen tuotetta ja kaikki blogini tekstit ovat UPM:n tuottamia, kirjoitukset perustuvat todellisiin, uuden metsänomistajan arjen tapahtumiin.